Matkamielellä

On pimeää eikä se haittaa.
Tulevaisuutta saa kai silti kaivata.
Ihan pian pääsen kissa- ja taideterapiaan Tuikkiksen luo,
sen jälkeen enää rapiat kymmenen päivää
ja lennähdän ihan toiselle mantereelle etsimään
Chileen kadonnutta ystävää.

Mukavaa kynttiläviikonloppua!!

Miljoona tomaattia

Ei ihan, mutta melkein. Viikonlopun kokousmuonituksesta jäi yli muutama kilo. 

Tiesin heti, että haluan keittoa, ja paljon.

Niinpä eilen täysin järjettömään aikaan, kymmeneltä illalla, aloitin tomaattirumban. Puolitin, paahdoin, pilkoin, pinosin, purin kieleenkin kaiken keskellä.

Tänään soseutin keiton ja pyöristin sen kermalla.

Ja tuli hyvää! Paahdetun leivän kanssa.



Suurin piirtein näin se meni:

2 kiloa tomaatteja (mielellään luumu-) puolitetaan pituussuunnassa ja paahdetaan oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa 200 asteessa n. 45 minuuttia

2 sipulia ja 6 valkosipulin kynttä pilkotaan ja kuullotetaan chilimurskan, tuoreen basilikan (muutama kourallinen), timjamin, oliiviöljyn sekä reilun voinokareen kanssa.

Sipulikattilaan lisätään n. litra vettä ja kasvis-/kanaliemikuutio. Tomaatit sekaan. Keitetään 40 minuuttia.

Soseutetaan, lisätään kermaa, parmesaania tai muuta mainiota.

Ja se sauna

Marraskuinen, hyinen maa vasten löylyssä lämmenneitä jalkoja.
Vieressä virtaava tumma joki ja piiloutuva, oranssi kuu.

Voisin viettää kaiken aikani nyt ulkona metsässä, saunassa ja sängyssä. Perusjuttujen ympäröimänä. Hörpin teetä ja mietiskelen, sellainen on tämä marraskuu.
Teen vähän töitäkin, testipakkaan, suunnittelen joululahjoja.

Viime yönä näin unta venäjäntunnista, kaikki kirjaimet olivat vääntyneet tunnistamattomiksi,
tunnilla oli puolet kouluystävistä.
Ajoin pyörällä vihreään lasinsirpaleikkoon ja kiipesin puuhun murjottamaan.
Puu tuntui lämpimältä, hengittävältä ja lohduttavalta.

Pikkulomalla

Mentiin ystävän mummolaan päiväksi täysihoidolle.
Hypittiin jääriitteeseen ja syötiin itsemme onnellisiksi.
Sauna oli valmiiksi lämmin ja shampoo lyötiin ulko-ovella käteen:
"Tämä on hyvä, tällä pesette"
Tiskit katosivat nenän edestä huomaamatta ja tilalle ilmestyikuorittu klementiini.
Auto vei kotiovelta sinne ja toi kuunvalossa takaisin.

Perjantain pukineet: luottotamineet

Tänä syksynä ja alkutalvesta löydän itseni aina uudelleen samoista vaatteista.

Lontoosta ostetun takin alle mahtuu villapaita ja takin taskussa on aina jotain, mitä hypistellä.

Kirpputorilta löytynyt villahuivi tuoksuu kaikilta hajuvesiltä yhtä aikaa,
tulee mieleen se, miltä äiti tuoksui kun olin pieni.

Matkailijan ykköskengät hankin alennuksesta Espanjasta, ja maksoin itseni niistä kipeäksi,
vaikka olivatkin alennuksessa.
Matkalla takaisin Suomeen, Geneven välipysäkillä, toisen kengän mokkanahka r e p e s i .
Näköjään se on mahdollista.
Onneksi on hyvä suutari.

Laukku on vaihtanut kahdella eurolla omistajaa Innsbruckin kirppiksellä ilman yhteistä kieltä.
Osoitin sitä kysyvän näköisenä ja ymmärsin sanan "zwei", huulille nousi hymy ja kaupat tehtiin.
Nyt laukussa on takapuolella ammottava, vimmaisesta käytöstä johtuva kuluma,
jonka ajattelin itse parsia umpeen.

Farkut ihan tavalliset, hurjasta alennuksesta,
harmaat villalapaset jääneet jolta kulta entiseen taloon eksyneeltä juhlijalta.
Otin omakseni.

Huomaan, että kaikkiin omistamiini vaatteisiin liittyy tarina.
Siksi kai niistä on niin hankalaa luopua.


P.S. Lukitsin itseni tuolla reissulla ulos, olen lähtenyt huoletta ilman avaimia jo kahdesti tällä viikolla. Milloin on loma?

Kaipuu Bretagneen

Tätä kaipaan juuri nyt, kun matkasta on kaksi vuotta.
Lähdettiin saksalaisen ystävän kanssa liftaamaan Bretagneen.
Ei päästy peukalokyydillä koko matkaa, mutta nähtiin silti St.Malo, Brest, Dinan.

Ja ääretön määrä merta.
Suolan tuntu hiuksissa koko reissun ajan, pureva ja viheliäinen tuuli seurana alati.
Nousuveden kohina aina nurkan takana.
Lämmin viini mukissa appelsiininkuoren kanssa.
Suolainen voi, tihkusade ja ikivehreys.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minulle ainoa oikea Bretagne on syksyllä ja keväällä,
kun aurinko on jo matalalla ja iho vaatii lämmikkeeksi takin.
Olo, kuin olisi maailman laidalla jossain dekkarissa.

Niin monta taivaan, hiekan ja meren väriä, kaikki murrettuina.

Retriitti

Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaan ihan yksin kotona.
Uhosin, että teen pyhiinvaelluksen sohvalle naistenlehtien ja kaukosäätimen kanssa,
enkä nouse ennen maanantaiaamua.
Ehkä vähän liioittelin.

Nautin niin tästä itse valitusta hiljaisuudesta tänä aamuna.
Santelipuun tuoksuisista huoneista, Kuukausiliitteestä, pyykkikoneen hurinasta.
Minulla on oma pieni pyhättö hetken ajan keskellä muita laatikkoasuntoja,
niin monta tilavaa hetkeä.
Ulkona liialta toiminnalta suojaava harmaus.

Kohta menen heiluttelemaan kuulaa, jossa on kahva. Sekin on vaihtelua.
Ja se, että meille tulee saunavieraita.
Illalla teen ihmeleipätaikinan ja aamulla lykkään sen uuniin.
Juhlistan erästä ystävää ja sitten isää. Siinä suunnitelmat.

Vielä kahdeksan viikkoa sitten

Uskomaton määrä erilaista valoa kahden päivän aikana. 

Sama ranta, samat ihmiset. 

Sama kepeyden tunne koko alkusyksyn.

Nyt taivaalta tulee loskaa, paperit kasaantuvat 

ja lähinnä tekisi mieli vaipua horrokseen ja syödä litratolkulla jäätelöä. 

Taistelen hämärää kylmää vastaan ystävien ja liikuntaskarppauksen avulla. 

Toivon että piristyn ja otsa silottuu.

Tajusin äskettäin etten ole pitänyt kunnon lomaa sitten viime vuoden lokakuun. 

Yhden päivän kesällä ja muutaman pitkän viikonlopun viime kuukausina. 

Olen siitä huolimatta suorittanut rästiopinnot, tehnyt vastuullista kokopäivätyötä, 

ollut mukana näytelmässä, ottanut asioissa takkiin, muuttanut.

Mutta nyt kuulkaa, viiden viikon päästä karautan toiselle mantereelle enkä palaa ennen ensi vuotta. 

Se on hyvä se.