Tänä syksynä ja alkutalvesta löydän itseni aina uudelleen samoista vaatteista.
Lontoosta ostetun takin alle mahtuu villapaita ja takin taskussa on aina jotain, mitä hypistellä.
Kirpputorilta löytynyt villahuivi tuoksuu kaikilta hajuvesiltä yhtä aikaa,
tulee mieleen se, miltä äiti tuoksui kun olin pieni.
Matkailijan ykköskengät hankin alennuksesta Espanjasta, ja maksoin itseni niistä kipeäksi,
vaikka olivatkin alennuksessa.
Matkalla takaisin Suomeen, Geneven välipysäkillä, toisen kengän mokkanahka r e p e s i .
Näköjään se on mahdollista.
Onneksi on hyvä suutari.
Laukku on vaihtanut kahdella eurolla omistajaa Innsbruckin kirppiksellä ilman yhteistä kieltä.
Osoitin sitä kysyvän näköisenä ja ymmärsin sanan "zwei", huulille nousi hymy ja kaupat tehtiin.
Nyt laukussa on takapuolella ammottava, vimmaisesta käytöstä johtuva kuluma,
jonka ajattelin itse parsia umpeen.
Farkut ihan tavalliset, hurjasta alennuksesta,
harmaat villalapaset jääneet jolta kulta entiseen taloon eksyneeltä juhlijalta.
Otin omakseni.
Huomaan, että kaikkiin omistamiini vaatteisiin liittyy tarina.
Siksi kai niistä on niin hankalaa luopua.
P.S. Lukitsin itseni tuolla reissulla ulos, olen lähtenyt huoletta ilman avaimia jo kahdesti tällä viikolla. Milloin on loma?
Kauniit luottovaatteet, ja minäkin rakastan sitä, kun huivi tuoksuu taivaalliselta ja omalta.
VastaaPoistaHuiveihin muodostuu kyllä kaikkiin oma tuoksunsa, etenkin tuollaisiin villakankaasta tehtyihin. Kiitos sanoistasi!
PoistaMuistan hyvin tuon takin ostohetken! :)
VastaaPoistaJoo, se oli kyllä sen vuoden paras löytö. Ollut päällä monet, monet kerrat. Erinomainen reissu- ja arkitakki. Ainoa miinus on se, ettei yhtään kestä sadetta. Mutta niitä kelejä varten on sitten muut palttoot.
PoistaJuuri tuollaisen takin minäkin haluaisin! Ja muutenkin tykkään asustasi, rento, ajaton ja ihanat värit.
VastaaPoistaKiitos Liivia. Nyt on jotenkin ollut kaipuu ajattomiin vaatteisiin, ja juuri noihin väreihin. Aiemmin oli hyvinkin kirkkaanvärisiä vaatteita, nyt ei vähään aikaan.
Poista