Tätä kaipaan juuri nyt, kun matkasta on kaksi vuotta.
Lähdettiin saksalaisen ystävän kanssa liftaamaan Bretagneen.
Ei päästy peukalokyydillä koko matkaa, mutta nähtiin silti St.Malo, Brest, Dinan.
Ja ääretön määrä merta.
Suolan tuntu hiuksissa koko reissun ajan, pureva ja viheliäinen tuuli seurana alati.
Nousuveden kohina aina nurkan takana.
Lämmin viini mukissa appelsiininkuoren kanssa.
Suolainen voi, tihkusade ja ikivehreys.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minulle ainoa oikea Bretagne on syksyllä ja keväällä,
kun aurinko on jo matalalla ja iho vaatii lämmikkeeksi takin.
Olo, kuin olisi maailman laidalla jossain dekkarissa.
Niin monta taivaan, hiekan ja meren väriä, kaikki murrettuina.
Minä rakastan Bretagnea. Samoista syistä.
VastaaPoistaNiin, sullahan on ollut sieltä usein kuvia. Olet onnekas kun pääset sinne!
VastaaPoistaHassu nähdä tuo kuva tosta tornista ja naisesta ovessa eri vuodenaikana. :) Mä kaipaan viiniä.
VastaaPoistat. Katruska
Nii mehän käytiin siellä sit keväällä! Sekin oli hyvä reissu :) Mun pitäis laittaa sulle kuvia niistä matkoista. Ja viini, oh! Hirveä ikävä hyvää viiniä. Millon mennään takaisin?
PoistaKykapa ei tuollaisiin maisemiin kaipaisi! Minulta on Bretagne käymättä, silti olen kaivannut sinne koko ikäni. Luulen, että minäkin pitäisin siitä eniten syksyllä tai jopa talvella. Lomat vaan on kesällä, joten kohdalleni osuu kuitenkin se kesä-Btetagne sitten kun osuu.
VastaaPoistaVeikkaan, että kesä-Bretagnekin on hyvä. En tiedä, oletko nähnyt Julie Delpyn Ranskalainen viikonloppu -elokuvaa, siinä on maino bretagnelainen kesätunnelma.
Poista