Uivat syvissäkin vesissä

Ikävät yksinäiset tiistai-illat,

raskaat pitkät päivät,

heiveröiset mummot,

nuutuneet kukkapenkit,

tallotut sielut,

tyhjät tilit,

unohdetut ilot,

nekin käydään läpi.

Onni on ystävät, jotka ymmärtävät vähästäkin. 

Ja lähtevät yöllä uimaan, heittämään huolet veteen.

Nukkuvat nelistään parisängyssä,

heräävät tukat saunasta vielä kosteina,
kävelevät suoraan laiturille ja yönviileään veteen,
heittävät kilpaa käpyjä,
nukahtelevat riippumattoon vuorotellen,
tiskaavat portailla,
tappavat sääskiä.

Kertovat pitkistä matkoista,
työpaineista,
uusista lenkkareista,
kariutuneista toiveista,
tulevista seikailuista,
parhaista lettuohjeista.

Iloinen jälleennäkeminen.

Hyvää juhannusta!

Työssäkäyvän päivät hujahtavat ohi ja juoksukilometrejä kertyy, molempia on nyt taitettu 21. Kuljen pää pystyssä.

Tänä viikonloppuna jotain muuta. Istun junassa matkalla jälkeennäkemisiin. Painava mutta onnellinen. Kaksi kameraa mukana, ja monen kuun lukemattomat kauneus- ja ajankohtaisuutiset. Pullo kuohuvaa vaaleanpunaista.

Yöt, jotka eivät pääty, niitä on vielä hetken.

Olkaa juhannuksena hyvin!

Päiväunet pohjoisessa

Majoituttiin pihamökkiin.

Sikeää unta, kevyttä valoa, mummolan tuoksua, kadonneita avaimia. Alapedillä tuhiseva rakas ystävä. Toinen, joka niistää, kolmas, aamuvirkku.

Vettä järviksi asti / Sodankylään

Sataa.

Perjantain viimeinen ajanvaraus peruuntuu, on aikaa ottaa kuva.

Kohta sukellan sateeseen, kotiin valmistautumaan lähtöön.

Pakkaan mukaan

vaaleanpunaiset kumisaappaat

villapaidan

hyttysmyrkyn

termoksen

kameran

lomamielen viikonlopun ajaksi.

Viettäkää loppuviikko hyvin!

-

Kadonnut: yksi kesä

Nahkatakkikelit palasivat. 

Unohdan aamuisin sukat ja palelen. 

Mutta näinkin on hyvä. 

Olen löytänyt kadonneita asioita viime aikoina, joten mieli on luottavainen.

Tänä viikonloppuna

Vanhat ja uudet tutut.

Ensimmäisen työviikon loppukevennys, banaanieskimot, tuorepasta ja rusinakeksit.

Keitin raparperisiirappia ja kahvia entiselle kämppikselle.

Yksi ilta, jona hesari saapui ennen meitä. Siskonpedit, hysteerinen aamiainen, sadekuurot. Puhelin unohtui vuorokaudeksi.

Toinen, kun näin tämän elokuvan, kaipasin monen sukupolven taakse, suoruuteen ja vilpittömyyteen, ja rehelliseen vilppiin.

Kolmas, se on nyt. Juoksen metsään, annan jalkojen viedä. 

Opettelen olemaan itsekseni tässä kaikuvassa asunnossa.

Sillä aikaa kotona

Krassit itävät,
rumat ja kauniit astiat odottelevat kaappiin laittajaa,
matot pesijää.

Minä se vaan käyn töissä ja istun nurmella ja kaivan esiin aina uudelleen samat runokirjat.
Haikailen ja haaveilen ja yritän toteuttaa edes jotkut suunnitelmista.

Voisin alkaa ideoijaksi ennemmin kuin toimeenpanijaksi.

Haluaisin

Sodankylän filmifestivaaleille
olla kuin tämä nainen
uppoutua tarinoihin
vissykoneen

ja että töissä menisi kaikki hyvin.
Valkotakkisena on yllättävän jännittävää.

//

Just wandering around, working, not doing the things I'm supposed to do - but the summer is too short to clean the apartment or to organize closets!

Kesä on yllätys

Se on sitä kun

talvella kuolleet kulmat ovatkin täyttyneet ihmisistä

kaikilla on jäätelöt kädessä

voi ajaa yöllä ihan minne tahtoo

heittää talviturkin jokeen hääveneen vieressä

huomaa pionien jo kukkineen

poimii kimpun leinikeitä ja kulleroita

herää aamulla rakennutyömaahan

lakanat rutussa hiestä

syö lounaaksi mehujään

karkaa työpäivän jälkeen puistoon

miten kaikki onkin yhtäkkiä niin kepeää ja samalla niin pakahduttavaa?