Vielä kahdeksan viikkoa sitten

Uskomaton määrä erilaista valoa kahden päivän aikana. 

Sama ranta, samat ihmiset. 

Sama kepeyden tunne koko alkusyksyn.

Nyt taivaalta tulee loskaa, paperit kasaantuvat 

ja lähinnä tekisi mieli vaipua horrokseen ja syödä litratolkulla jäätelöä. 

Taistelen hämärää kylmää vastaan ystävien ja liikuntaskarppauksen avulla. 

Toivon että piristyn ja otsa silottuu.

Tajusin äskettäin etten ole pitänyt kunnon lomaa sitten viime vuoden lokakuun. 

Yhden päivän kesällä ja muutaman pitkän viikonlopun viime kuukausina. 

Olen siitä huolimatta suorittanut rästiopinnot, tehnyt vastuullista kokopäivätyötä, 

ollut mukana näytelmässä, ottanut asioissa takkiin, muuttanut.

Mutta nyt kuulkaa, viiden viikon päästä karautan toiselle mantereelle enkä palaa ennen ensi vuotta. 

Se on hyvä se.