20.4.14

Postikortteja Etelä-Amerikasta VII






Kiivetään toisellekin vuorelle.
Täällä ei ole lunta, on loputtomasti hiekkaa ja hikeä.
Darwinin aukiolle noustaan kapoisia polkuja pitkin, välillä luikertelevaa reittiä ei erota kivisestä rinteestä.

Mieleen tulevat Kalifornian mäet ja taivas. Sää on ankarampi, hartiat palavat jo viidennen kerran tälle matkalle, vaikka rasvaan minkä ehdin.

Kaksi kertaa vanhemmat hyppelevät edelläni ja suuta kuivaa.
Katselen alas laaksoon, tuntuu, että autot eivät pienene, vaikka kuinka kipuaisi.

Perillä näköalapaikalla lohkareiden varjossa syödään viimeiset tuomani salmiakit.
Katsellaan kuinka huipulle asti ehtineet hoippuvat ohitse, koteihinsa.
Mietin, että nyt olen kaukana kotoa.

Alaspäin on kuljettava rauhassa, ettei lipsu.
On aikaa nähdä perhoset ja lihavat ampiaiset, kuunnella sivukorvalla saksalaisia turisteja.
Maa pöllyää ja värjää vaatteet, sukat jäävät pesun jälkeenkin punaruskeiksi.







15.4.14

Suosituksia keväälle









Kiitos, maijja, tästä. Jotain tällaista kaipasinkin, pysäyttämään kevään suhinan päässä.
Kuvat tältä illalta Oulusta. Valtavan avara palaava valo.
Aikaa miettiä, mitä juuri nyt haluaisin omista kevään pienistä mutta tärkeistä oivalluksistani kertoa.


1. Poikkea polulta. 
Kävele nurmikon läpi, astu juurakkoon. Valitse kahvin sijaan aamulla tee. Syö ensin suklaata ja sitten ruisleipää. 
Maailmaan tulee yhtäkkiä hurjan paljon tilaa, kun tajuaa kaikki ne mahdollisuudet, joita ei yleensä ajattele.

2. Valitse kevätlaulut. 
Tänään muistin Ultra Bran Kroketti-albumin jälleen. Sen, kun laittaa lenkkitossut, lenkkitossut jalkaan. Portaita alas, kaikki kevyesti. 
Toinen kevään albumi on tämä.

3. Kuvaa kotona. 
Kohta meillä taas muutetaan, ja puolihädissäni olen kuvannut meitä, meidän vieraitamme, iltamia, pyykkejä, tv-hetkiä. Elämää. Jotta muistaisin, miten mukavaa meillä oli. 
Tuikkis on tehnyt tätä aiemmin, ja sieltä idea on alun perin varmaankin päässyt minunkin päähäni,

4. Ole armollinen. 
Olen yrittänyt tehdä tarkkoja suunnitelmia arjen varalle. 
Maratontreeniä, minuuttiaikatauluja, pitkiä listoja. Sitten tuli selkäkipu, pyörä meni rikki ja listat olivat aina eri paikassa kuin minä. Ei voinut juosta armottomasti, ehtiä paikasta toiseen vartissa eikä muistaa kaikkea. 
Huomasin, että asiat järjestyivät silti. 
Urheilin niin kuin hyvältä tuntui, sen mitä joudan. Harva meno oli niin tärkeä, että pieni myöhästyminen olisi kävelyn takia haitannut. Ja netistä sain uuden renkaan. Tärkeät asiat muistin, ja jos en muistanut, minua muistutettiin. 
Harva asia on oikea katastrofi.

5. Hakeudu aurinkoon aina, kun voit. Mutta muista suojakerroin (itse en muista).


Aikalailla kaikki lukemani blogit on jo haastettu, mutta jos joku ei ole tähän vielä tarttunut, tarttukoon! 
Haaste itselle: etsi lisää kauniita sivustoja.

10.4.14

Postikortteja Etelä-Amerikasta VI












Yhä vaan Valparaisossa. 

Jos olisin Pablo Neruda, en olisi tehnyt mitään toisin. 
Talo kuin pieni turvasatama.

8.4.14

Postikortteja Etelä-Amerikasta V





































Jos Valparaiso olisi sana, se olisi yllätys.

Kulman takana saattaa olla violetti huvila tai kodittoman patjoista kyhäämä maja.
Nousemme kukkuloille, laskeudumme niiltä. Jalat tottuvat parissa päivässä.

Bussit kuin pienet koppakuoriaiset kapuavat mäkiä ylös.
Päivisin on kuumaa kiviseinien välissä.
Öisin metroaseman läheltä saa parhaita completoja ja churrascoja, Chilen vastineita hampurilaiselle ja hodarille. Niissä on avokadoa ja majoneesia enemmän kuin laki sallii.
Kokista juodaan pienistä lasipulloista.

Uudenvuoden aattona menemme torille.
Kissat natustavat persiljanippuja, kapeiden puulaatikoiden ja perkuujätteiden reunustamien käytävien yli heitellään perunoita.
Ostan espanjaksi mansikoita, kaksi kiloa, ja päärynöitä, kymmenen kappaletta.
Ajattelen, että torielämä on ihan oma lajinsa, tulla aamuneljältä paikalle, jossa isoisä on jo pitänyt liikettä, laittaa vihannekset esille, pinota tomaatit ja latoa yrtit.
Huudella viereisiin koppeihin huomenet, joku tulee myymään pikakahvia, ostaa sitä ja syödä kadun vastakkaisella reunalla paistettuja medialuna-pasteijoita.
Iltapäivästä pakata loput asiat kuorma-autoon, jonottaa ulos kaupungista ja ajaa yössä kotiin.

4.4.14

Postikortteja Etelä-Amerikasta IV




Chiloén kansallispuisto tuntui savannille, ja silti ei yhtään.
Vieraat puut tekivät vihreitä käytäviä poluille ja nyrkinkokoiset kimalaiset törmäilivät toisiinsa.




































Alueella oli kaksi pientä kiemuralenkkiä. Toinen vei rehevään puistikkoon ja toinen suurten keltaisten lupiinimetsien läpi rannalle.

 






























































































Ja voitteko arvata, nähtiin villihevosia!
Juteltiin simpukoille.
Nauroin ravunkuorille ja söin salmiakkia.
Oli avara olo, Atlantin äärellä näki pidemmälle kuin aikoihin.



1.4.14

Postikortteja Etelä-Amerikasta III










































Saarelle mennään lautalla, jonne ajetaan bussilla.

Yhdessä rekkakuskien ja sylissä lapsia kantavien miesten ja naisten kanssa hivutetaan itsemme kaiteen luo katsomaan merta. Se vaahtoaa vihreänä. Edessä vasemmalla Chiloén saari jo näkyy. Käymme piskuisessa, hytinkokoisessa lautan kahvilassa, täti paistaa meille pöytägrillillä hampurilaiset.
Kylmää kokista.

Linja-auto mutkittelee vihreänkeltaisella saarella. Olin kuvitellut jotain matalaa ja sameaa, mutta Chiloé onkin mäkinen ja leppoisa. Jotain kummallista täällä on, ihmiset uskovat pieniin maahisiin ja peikonpoikasiin, merihirviöihin ja miehennieliijänaiseen, jolla on neljä tissiä.

Talotkin on tehty suomuista ja aaltopellistä. Castron kaupungissa ne ulottuvat mereen ohuiden puujalkojen varassa. Kujat päättyvät äkkijyrkkiin portaisiin.
Juomme kolmessa paikassa olutta, missään niistä ei ole muita.
Seinät täynnä värikkäitä graffiteja.

Hostelli, jossa asumme tuoksuu mummolalle.
Portaat natisevat ja lattiat ovat somalla notkolla. Kylpyhuoneessa vaaleanpunaiset linoleumilaatat.
Aamuisin topakka emäntä häärii ympärillämme ja tuo paistettuja munia, hilloa, leipää. Kuvun alla on paksuja juustoviipaleita.
Iltaisin istutaan beigellä tekonahkasohvalla ja katsotaan saippuaa.

Öisin tuntuu siltä kuin olisi maailman laidalla.