Postikortteja Etelä-Amerikasta V

Jos Valparaiso olisi sana, se olisi yllätys.

Kulman takana saattaa olla violetti huvila tai kodittoman patjoista kyhäämä maja.
Nousemme kukkuloille, laskeudumme niiltä. Jalat tottuvat parissa päivässä.

Bussit kuin pienet koppakuoriaiset kapuavat mäkiä ylös.
Päivisin on kuumaa kiviseinien välissä.
Öisin metroaseman läheltä saa parhaita completoja ja churrascoja, Chilen vastineita hampurilaiselle ja hodarille. Niissä on avokadoa ja majoneesia enemmän kuin laki sallii.
Kokista juodaan pienistä lasipulloista.

Uudenvuoden aattona menemme torille.
Kissat natustavat persiljanippuja, kapeiden puulaatikoiden ja perkuujätteiden reunustamien käytävien yli heitellään perunoita.
Ostan espanjaksi mansikoita, kaksi kiloa, ja päärynöitä, kymmenen kappaletta.
Ajattelen, että torielämä on ihan oma lajinsa, tulla aamuneljältä paikalle, jossa isoisä on jo pitänyt liikettä, laittaa vihannekset esille, pinota tomaatit ja latoa yrtit.
Huudella viereisiin koppeihin huomenet, joku tulee myymään pikakahvia, ostaa sitä ja syödä kadun vastakkaisella reunalla paistettuja medialuna-pasteijoita.
Iltapäivästä pakata loput asiat kuorma-autoon, jonottaa ulos kaupungista ja ajaa yössä kotiin.