Hyvästi jääkää,

vanhat lempikengät.
Ystävän kymmenellä sentillä löytämät, yltä päältä nahkaiset.

Näitte Nantesin kirpputorit, Barcelonan puistot, Andalusian yöt, Pariisin kujat ja Lontoon jokivarren.
Kilometreja kertyi lopulta niin, että pikkuvarpaat pyrkivät saumoista ulos
(kehitys nähtävissä kuvissakin).
Toukokuun tullen ei auttanut kuin leikata nahka talteen,
lähettää paketissa Suomeen ja jättää pohjat Ranskaan.

keltainen takki

Kaikkia lomakuvia yhdistää yksi tekijä. Ystävän ihana palttoo.

Viime viikolla viimeistelin ison kirjoitusurakan.
Nyt alkavat muut hommat, olen innoissani.

Ja marraskuukin on!
Vaikka sataisi, en aio marista.
Niin kauan kuin pyörällä pysyy pystyssä, keli on tarpeeksi hyvä.
Ankeuden karkotukseen paljon kynttilöitä ja hyvää seuraa.

Tukholma

Parin vuoden jälkeen palataan samaan paikkaan. 

Metron vastakkaisella penkillä istuu sama hammasystävä kuin sinä kesänä. 

Nyt ei olla töissä, lomalla vaan. 

Tunnetaan kaikki asemat, suunnistetaan yhtä hyvin kuin ennen. 

Maanalaisten käytävien tuoksu ja kuuluttajan ääni, 

Kulturhusetin seinän sininen ja Söderin kalliot, kaikki oli paikallaan.

Jokin on kuitenkin muuttunut. 

Olen vakaampi mutta levottomampi. 

Vaahterat pudottavat lehtiään ja asunnossamme on väärät verhot. 

Lehmuspuiston tilalla on työmaa, lempikahvila on muuttanut muualle.

meillä palaa / kätevä emäntä // something's burning / the good housewife

Tässä vaiheessa näyttää vielä aivan lupaavalta.
Mikäs sen mukavampaa kuin polttaa talosta löytyvää ihmettä, leivinuunia, viimaisena syyspäivänä?

Kutsuin asuintoverin auttamaan.
"Voisit tietty vaikka availla näitä uunin luukkuja enemmän niin uuni vetäisi paremmin."
Niin, niin, olin avannutkin.

Mutta voi veljet sitä savun määrää mikä huoneissa leijailee tällä hetkellä!
Syytä ei voi kuitenkaan sälyttää pelkästään minun niskoilleni, vaan kyseessä on pitempään jatkunut ongelma - yksi jos toinenkin tämän talouden asukki on yrittänyt saada ilmaa kiertämään uunissa oikeaan suuntaan.
Vaan ei.
Kerta toisensa jälkeen marinoidaan verhot, seinät, vaatteet ym. savulla.
Minua ei tuoksu haittaa, mutta erämeininki alkaa (hajun puolesta) lähennellä huolestuttavia mittasuhteita.

Piirakankin leipaisin savustusepisodien välillä.

Hyvä piirakka. Omenainen. 

Peruspohja, sitten ranskankerma-muna-sitruunamehu-kaneli-sokeri-täyte, 

kanelissa pyöritellyt kirpeät omenat ja päälle muru. 

Hyväksi todettu, mainio tarjottava!

Viimeisessä kuvassa bonuksena valoshow - ei olla teatterissa, vaan meidän olohuoneessa.
Aika kätevää!



//

We're trying to make our wood oven work - right now it's more likely to push all the smoke into the house rather than outside.
I don't mind the smell, but well... of course it'd be nice to get rid of it soon since this has been a long battle.
I also made some apple pie, it has nothing to do with this episode.

23 vuotta siitä, kun synnyin

valo on viisto ja terävä sunnuntaina, kaikki piirtyy selkeästi vaikka silmät ovatkin väsyneet.

Keittiön tuoksu koostuu pulla-aineista ja juhlahajuvedestä, kynttilähuuruista ja tulitikun raapaisusta.

Menen ulos, paljain jaloin ei enää tahdo tarjeta. 

Lyhdyt ovat puolillaan sadevettä, jalkapalloilijat muuttuneet vesilajin harrastajiksi. 

Asuintoveri haravoi lehtiä ja minä kestitän vieraita.

Saan lahjaksi korttipelin ja suukkoja, lauluperformanssin ja taskupeilin.

Myöhemmin kylvemme ammeessa, haaleassa vedessä, istumme hiljaa ja annamme kaiken olla.

Korvapuustit kelpasivat, yhtään ei jäänyt yli.

Rankka, ihana lokakuu. Irrallinen, ohikiitävä ja väreilevä.