ja oltiin iloisesti vähän hukassa.
Polulla pysyttiin kuitenkin.
Elokuun viimeiset yöt olivat yllättävän lempeitä laavueläjille.
Koko ajan mietin vaan, että miksen ole tätä aiemmin hoksannut?
Ulkonanukkumisen ihanuutta. Otsalamppuelämää.
Noentuoksuisia kerrastohousuja ja aamukahvia kohmeisissa käpälissä.
Ainut asia, jota edelleen kammoksun, on se läpitunkeva pimeys.
Vilkas mielikuvitus käy ylikierroksilla ja kuulee jokaisen narahduksen,
uninen silmä ylitulkitsee jokaisen valon liekahduksen.
Mikään ei ole ihanampaa kuin ulkona nukkuminen. Voi että. Tänä kesänä en nukkunut edes teltassa yhtään yötä, se on kuulunut yleensä kesäperinteisiin. Mutta laavussa nukkuu vielä makoisemmin.
VastaaPoistaUpea tuo ylin kuva.