Tavallista ja (siksi) hyvää

Viikonloppuna kasarikolmekymppiset.
Tänään luennolle vasta kymmeneksi.
Nyt leipäjuustoa lempitavalla: hippunen fariinisokeria, tilkka kermaa ja uuniin.
Sitten satavuotisjuhlien suunnittelua.

Yhden kupin keitin nauraa ja ystävän tuomat tuliaiset hymyilyttävät:
indonesialaista apinasalvaa ja kukkahousut.
Huoneeseeni tulvii iltaisin eteisestä valoa.
Tilkitsin Grönlannin ja Chilen kartoilla.
Suunnittelen toiseen matkaa innoissani.

Tein lupauksia:
*luen joka aamu lehden
*tarjoan itselleni tällä viikolla raukean kahvilahetken
*en osta mitään (paitsi ruokaa ja saippuaa) lokakuun aikana
*vietän (kuten moni muu) lihattoman lokakuun (ei onneksi tarvi edes kovasti yrittää)
*katselen ja kuuntelen syksyä

Kokkolassa vailla kunnollista yhteyttä

Harjoittelu, ne sanoivat ja järjestivät meidät tänne viikoksi. 

Kolmistaan kahden hengen soluun. 

Asunto tuoksahtaa samalle kuin lapsuuden mummola. 

Samat 80-luvun beiget seinät ja muovimatot. 

Seuranamme on paitsi yksi innokas kärpänen, myös määrittämättömiä itiöitä, luulen.

Mutta mepä emme välitä. Laitamme avokadopastaa ilman keittiöveitsiä tai leikkuulautaa. Kahvinkeitin kurnuttaa meille aamuisin kaapista löytynyttä sumppikahvia ja elämä vailla supernopeaa nettiä on itse asiassa miellyttävää, vaikka olinkin toivonut laittavani tänne vaellus- ja rantaretkikuvia. Niitä sitten myöhemmin.

Sairaalalla ihmiset ovat erilaisia kuin Oulussa. Asiat etenevät verkkaan. Mutta samat asiat täälläkin on. Merituuli viiltää, suihkusta tulee lämmintä vettä, vauvojen sormet ovat pikkuruisia ja sorsat vaappuvat puistossa. Puutalojen portit sopivasti kenollaan, joka paikka vetäytymässä syysuneen.

Täällä on hyvä ottaa etäisyyttä ja ihmetellä yksinkertaista eloa. Oikein hyvä.

Milloin sinä viimeksi lähdit hetkeksi omasta arjesta pois?

Mentiin ensiksi metsään

ja oltiin iloisesti vähän hukassa.
Polulla pysyttiin kuitenkin. 

Elokuun viimeiset yöt olivat yllättävän lempeitä laavueläjille. 

Koko ajan mietin vaan, että miksen ole tätä aiemmin hoksannut? 

Ulkonanukkumisen ihanuutta. Otsalamppuelämää.

Noentuoksuisia kerrastohousuja ja aamukahvia kohmeisissa käpälissä.

Ainut asia, jota edelleen kammoksun, on se läpitunkeva pimeys.
Vilkas mielikuvitus käy ylikierroksilla ja kuulee jokaisen narahduksen,
uninen silmä ylitulkitsee jokaisen valon liekahduksen.

Kesän viimeiset uinnit