En ole unohtanut, olen vain ollut niin naatti aina viikon jäljiltä ettei kamera ole pysynyt käsissä.
Mutta nyt! Lähden pienelle hupireissulle.
Elämäni ensimmäiset oikeat festarit odottavat!
(En laske mukaan ainoaa kokemaani rockfestariviikonloppua, olin tuleva abiturientti, jolla pipo kiristi päätä. Koko homman aikana näin muutaman bändin, loppuajan värjöttelin ystävän kanssa tuulensuojassa ja sateelta piilossa ja leikkautin itselleni ruman tukan, jonka ystävä korjasin keittiösaksilla paremmaksi. Sunnuntaina emme edes menneet koko tapahtuma-alueelle, koska oli kylmä.)
Nyt asia korjataan. Aurinkoa, hauskaa, hippivaatteita. 23 on ihan yhtä hyvä aloittaa festarointi kuin 16.
Minä otan vyölaukun, ystävällä L on ruma hattu.
Sotilaat eivät lähde mukaan, ilakoivat muuten vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti