3.1.13

Uutta vuotta,





teille kaikille!

En lupaa mitään, mutta toivon paljon. 
Sannakin sanoi, että niin pitää tehdä. 
Ja taisi vielä olla joku toinenkin.

Minulle vuodenvaihde on ollut harvinaisen tyyni. 
Ystäviä kävi, sellaisia joiden seurassa sielu lepää. Ja sitten taas töitä. Ja vähän liian vähän unta. 
Asuinystävät rakentavat terassin reunaan lumesta muuria aina suojasään sattuessa. 

Odotan, koulun alkua, palkkapäivää, viikonlopun pikkumatkaa ja jälleennäkemistä. 
Paljon paljon haaveilua, asioista, paikoista, siitä millainen voisi olla. 
Täytyy yrittää muistaa pysyä kohtuudessa toteuttamisaikeiden suhteen. 
Vaikka ei kai kohtuus aina hyvästä ole.
Vähän tällaista elämä nyt, sellaista että unohdan puhelimen pukukaappiin ja huomaan vasta monen tunnin päästä, ei ole tarvetta olla tavoitettavissa. 
Lähetän lahjoja myöhässä ja syön taateleita.
Joululomapakolainen.

3 kommenttia:

  1. Tyyneys kuulostaa hyvältä. Juuri äskön meinasi mielen vallata levottomuus, ja kun luin tekstisi, se häipyi nopeasti pois ja tyyneys palasi minullekin.

    Hyvä kun toivot!

    Minä en kyllä tykkää taateleista yhtään.

    VastaaPoista
  2. JOululomapakolainen kuulostaa ihan täydelliseltä. Minäkin olin sellainen yhdeksän päivää, mutta nyt on kyllä arki koittanut jo kauan sitten.

    Ihanaa uutta vuotta! Kuvat ovat (taas) sykähdyttävät.

    VastaaPoista
  3. Voi itku, nämä ovat kaikki niin kauniita kuvia! Luin taaksepäin ainakin puoli vuotta. Kaipausta kuvina, ikävää valona, kummaa pysähtymistä ja kaikkia muita tuntemuksia käärittynä villahuiveihin. Olet taiteilija.

    VastaaPoista