Onni on syödä yhdessä.

Meillä oli paljon lunta ja oma ravintolapäivä.
Ihanat ystävät!
Ja jestas miten hyvää ruokaa!
Sen arvoista, että kerron teillekin.

Hedelmäistä leipäjuustosalaattia,
iranilaista kasvis-lihavuokaa ja couscousia,
parasta     k o s k a a n    syömääni tsatsikia.

Jälkiruuaksi omenahyvettä ja sitruuna-mascarponekakkua (koska makeita asioita ei voi koskaan olla liikaa).

Tsatsikiin tuli

yksi kurkku
muutama desi jugurttia
kolme kynttä valkosipulia raastettuna
hienonnettua kuivattua minttua muutama ruokalusikallinen
suolaa ja sokeria maun mukaan.

Ja sitruuna-mascarponekakku!
Niistä häistä, joissa kaikki me pyörimme (osa vihkiparina, osa muuten), jäi yli sekä sitruunoita että mascarponea. Niinpä noin viikko sitten päätin pyöräyttää kakun googlen avulla.
Siitä tuli hyvää, ja koska (yllättäen) sitruunoita ja mascarponea oli edelleen jäljellä, tehtiin nyt toinen moinen torttu.
Alun perin ohje on Hembakat-lehdestä.

Torta di mascarpone e limone

3 kananmunaa
2dl sokeria
50g sulatettua voita
2dl maitoa (laitoin kevytmaitoa)
1½ sitruunan kuori ja mehu
250g huoneenlämpöistä mascarponea
5½dl vehnäjauhoa
1tl leivinjauhetta
n. 4rkl pinjansiemeniä

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. 

Vatkaa kananmunat ja sokeria kuohkeaksi vaahdoksi.

Yhdistä sulatettu voi, maito, sitruuna ja mascarpone. 

Lisää kananmuna-sokerivaahtoon ja sekoita hyvin tasaiseksi massaksi.

Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe ja kääntele hyvin taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Ripottele päälle pinjansiemenet.

Paista kakkua 40-45 minuuttia.

Tarjoilu kakku hieman jäähtyneenä marjojen ja kerman tai vadelmakastikkeen kera.

(hyvää seuraavanakin päivänä suoraan jääkaapistä nautittuna)

Hyvää ystävänpäivää!

Uskaltakaa olla lempeitä.
Olkaa niiden ihmisten kanssa, jotka saavat olonne tuntumaan hyväksi.

Iltahumumekko (melkein perjantain pukine)

On ollut melkoisesti kaikenlaista kemua, viimeisimpänä valmistuvan kurssin juhlat.
Kaapissani on kyllä pari iltapukua, mutta yhtäkkiä muistin erään mekon, kirpputorilta joskus muutamalla eurolla ostetun Marimekon koltun.
Olen muuttanut sen muutamasta asunnosta toiseen, punninnut eri vaihtoehtoja tehdä vaatteesta käytettävämpi - lyhentääkö helma polvipituiseksi vai ottaako hihat pois?

No, hihat lähtivät. Helmastakin muutama sentti.
Ratkaisu on oikein toimiva, mekko palveli juhlijaansa hyvin ja odottaa nyt pääsyä pesuun -
konepesuun, miten kätevää!

Mekolla on myös yksi hyvän vaatteen tärkeä piirre - isot taskut, joihin mahtuu puoli elämää.

tapahtuu kaikki ja ei mitään

"Onpas kiireistä", tokaisen ja jään tuijottelemaan ikkunan ohi pyyhältäviä mummoja ja pyöriä.
"Eipäs hötkyillä", sanon kun raha-automaatit pettävät meidät ja olisi muka hoppu elokuviin.
"Miksi en ehdi", ihmettelen samalla kun haaveilen kesäseikkailuista, kirjeiden kirjoittamisesta,
tämän pölyisen pienen huoneeni putsauksesta tai kaikista niistä asioista, joita teillekin voisin kertoa.

Kiiruhdan ei-minnekään, odotan edelleen että elo tasoittuu. Vaikka sileää siitä ei saa millään.

Aivan pian kerron teille Parhaista Häistä, sellaisista joita viime viikonloppuna tanssittiin.
Näytän kuviakin.
Ennen sitä toivun vielä hetken juurikin niistä Häistä, oli nääs melkoinen hulina!

On hiljainen tammikuu, ja samalla silti niin täysi.

Palasin eilen mökiltä, lauloin konsertissa ja nukuin 13 tuntia.
Mökillä oli tykkypuita, paljon seuraa, paljon leikkiä ja pitkiä aamuja.

Tämä kaupunki on pysähtynyt.
Lunta vihmoo taivaalta tasaista tahtia, sitä työnnetään meillä jo tien toiselle puolelle pieneen metsään.
Kotona on hyvä olla, unohdutaan juttelemaan keittiöön ja olohuoneeseen.
Viikot kuluvat järjestellessä asioita, tekemisen sijaan kiirehtiessä ja aikoessa.
Ensi viikonloppuna tanssitaan ystävän häitä, sen jälkeen juhlitaan valmistuneita.

Kohta kaikki tapahtuu, asiat selkenevät ja tahti hidastuu.
Utopioita on nyt pää täynnä.