Muistatko miltä tuntuu

Kastella jalat heinikossa

ja niin edelleen.

Parhaita asioita tänä kesänä.

Niin kirkasta, että pakahdun.

Karataan, leikitään

Torstaiseikkailu.

Yksi asioista, joita olen päättänyt toteuttaa:

tee arjestasi niin mukavaa kuin pystyt.
Mutta muista silti välillä pyykätä.

Melissa, porovauva

Vasa, jonka emo hylkäsi, mutta joka selvisi silti.

Sellainen, joka juo maitoa tuttipullosta ja nukkuu tuvan matolla pienellä kerällä.

Vartioi, kun me syömme lättyjä ja seuraa perässä toisen pirtin kuistille. 

Hyppää ruohonleikkurin päälle, leikkii hippaa ja yöpyy hevosten kanssa tallissa.

Ehkä maailman haavoittuvaisin pieni eläin.

Mielessä pyöriviä ajatuksia: 

Millaisia ovat pienen poron unet ja ajatukset? 

Haaveileeko se tuntureista, jäkälästä, hiirenkorvista vaiko kadonneesta äidistä?

Silloin kun ei sada

Mennään piknikille, pop up -baariin, spontaanille lounaalle.
Maataan nurmella päät kevyenä siitä, että on  v i i k o n l o p p u.

Ihmetellään joka ilta seitsemänteen kerrokseen vinosti paistavaa,
laskevaa aurinkoa unisilmin ja pumpulimielin.

Vajotaan siihen ajatukseen, että ei tule sunnuntaita,
ei pohjoiseen paluuta eikä onttoa, kolhoa ikävää.

**

Sodankylän kesä on nyt vihreimmillään ja kaikki on hyvin.

Täällä me ollaan, kesätyöläisinä.
On pieni talo, on ruutulattiat ja viisas kotikissa.
Vastaanottoajat, mukavat kahvihuoneihmiset ja uuteen arkeen totuttelu.

Tunne siitä, että päivän jälkeen ei jaksa kuin tuijottaa eteensä ja syödä voileivän,
pestä hampaat ja ehkä saunoa, on väistymässä hiljalleen.

Tilalle tulee ajatus, kesä tosiaan on. 

Ja te kaikki siellä. Mukavaa, että olette tallella. Jutellaan!