On ollut kuulkaa lokakuu ettei toista. Ihana, täysi, ja nöyräksi vetävä.
Piti neuloa villapaita, on valmiina puolikas hiha ja vajaa torso.
Piti syödä pelkkää kasvista, mutta vuosijuhliin olin unohtanut ilmoittaa. Ja koulutukseen.
Piti olla ostamatta mitään, mutta huomasin luopuneeni keväällä kaikista talvitakeistani. Tarvitsin myös naamiaisasuasioita ja sukkahousut.
Piti huoltaa pyörä, mieli, työssäosaaminen ja pitkään odottaneet ystävyyssuhteet tolalleen.
Piti vanheta kunniakkaasti, mutta syntymäpäivänäni yritin postittaa kirjeen ilman osoitetta.
Mutta tuli kaikenlaista. Ei mitään isoa, mutta töitä, tenttiä, yhden jos toisenkin ihmisen murhetta. Omaa väsymystä. Kärhämää, turhaumaa ja nirhamaa.
Ja sitten näitä hyviä päiviä, kun herää lauantaiaamuna.
Edellisenä iltana on ollut konsertissa, jossa soitettiin kaikki aikuistumismatkan laulut läpi.
Kaupunki on lumesta hiljainen, kävelemme pehmein askelin kahvilaan,
jossa on suuret ikkunat ohikulkijoita kohden.
Lasit kuplivat ja mielet helmeilevät ja on niin hyvä olla. Kuin olisi päässyt lomalle tästä kitkaisesta arjesta.
Ei enää sitä mustaa, niljaisten lehtien kaupunkia, vaan pumpulimaailma, jossa olla lumisuojassa.
Miten teidän lokakuunne sujuu?
