1.4.14

Postikortteja Etelä-Amerikasta III










































Saarelle mennään lautalla, jonne ajetaan bussilla.

Yhdessä rekkakuskien ja sylissä lapsia kantavien miesten ja naisten kanssa hivutetaan itsemme kaiteen luo katsomaan merta. Se vaahtoaa vihreänä. Edessä vasemmalla Chiloén saari jo näkyy. Käymme piskuisessa, hytinkokoisessa lautan kahvilassa, täti paistaa meille pöytägrillillä hampurilaiset.
Kylmää kokista.

Linja-auto mutkittelee vihreänkeltaisella saarella. Olin kuvitellut jotain matalaa ja sameaa, mutta Chiloé onkin mäkinen ja leppoisa. Jotain kummallista täällä on, ihmiset uskovat pieniin maahisiin ja peikonpoikasiin, merihirviöihin ja miehennieliijänaiseen, jolla on neljä tissiä.

Talotkin on tehty suomuista ja aaltopellistä. Castron kaupungissa ne ulottuvat mereen ohuiden puujalkojen varassa. Kujat päättyvät äkkijyrkkiin portaisiin.
Juomme kolmessa paikassa olutta, missään niistä ei ole muita.
Seinät täynnä värikkäitä graffiteja.

Hostelli, jossa asumme tuoksuu mummolalle.
Portaat natisevat ja lattiat ovat somalla notkolla. Kylpyhuoneessa vaaleanpunaiset linoleumilaatat.
Aamuisin topakka emäntä häärii ympärillämme ja tuo paistettuja munia, hilloa, leipää. Kuvun alla on paksuja juustoviipaleita.
Iltaisin istutaan beigellä tekonahkasohvalla ja katsotaan saippuaa.

Öisin tuntuu siltä kuin olisi maailman laidalla.

4 kommenttia:

  1. Tuolla on kyllä niin omannäköistä. Ei osaa yhtään verrata mihinkään muuhun paikkaan. Se onkin muuten reissailussa erikoista, että miksi pitää verrata muihin paikkoihin sen sijaan että nauttisi just siitä missä on, omanlaisesta, sen sijaan että miettii mistä toisesta paikasta sen hetkinen sijainti muistuttaa..

    VastaaPoista
  2. Joo, mäkin yritin koko ajan miettiä että mikä paikka tulee mieleen, mutta ei kyllä yhtään mikään. Talot vähän kuin Norjassa, ilma kuin Suomessa... ja ihmiset ihan erilaisia, ruoka ja tuoksut myös. Aina kai sitä vertaa aiempaan, joku sisäänrakennettu juttu sen täytyy olla :)

    VastaaPoista
  3. Omannäköistä tosiaan. Minusta vertailu on kiinnostavaa, se on kuin maailman kokonaiskuvan rakentamista sekä historiallisesti ja antropologisesti. Monestihan on tullut vaikutteita kun kansat ovat siirtyneet mantereilta toisille jne. Sekin on kiinnostavaa, jos huomaa samankaltaisuuksia joidenkin toisistaan täysin poikkeavien paikkojen välillä. Minusta tälläiset tutkiskelut ja tuumailut tekevät matkustuksesta entistä nautittavampaa.
    Tuo kahvilamiljöö on kovin houkutteleva. Ensimmäisestä kuvasta tulee mieleen satamakontit ja niiden värit.

    VastaaPoista
  4. Oi, nyt iski ikävä Chileen. Totta, talot ovat vähän kuin Norjassa, mutta eivät sitten kuitenkaan. Oliko sinulla muuten sama ensituntuma kuin meillä, kun laskeuduimme Santiagoon. Koko Chile tuoksui meidän mielestä silloin suklaalle! Sitten siihen tuoksuun varmaan tottui ja ei sitä loppuvaiheessa enää huomannut.

    VastaaPoista