28.1.13

































































On hiljainen tammikuu, ja samalla silti niin täysi.

Palasin eilen mökiltä, lauloin konsertissa ja nukuin 13 tuntia.
Mökillä oli tykkypuita, paljon seuraa, paljon leikkiä ja pitkiä aamuja.

Tämä kaupunki on pysähtynyt.
Lunta vihmoo taivaalta tasaista tahtia, sitä työnnetään meillä jo tien toiselle puolelle pieneen metsään.
Kotona on hyvä olla, unohdutaan juttelemaan keittiöön ja olohuoneeseen.
Viikot kuluvat järjestellessä asioita, tekemisen sijaan kiirehtiessä ja aikoessa.
Ensi viikonloppuna tanssitaan ystävän häitä, sen jälkeen juhlitaan valmistuneita.

Kohta kaikki tapahtuu, asiat selkenevät ja tahti hidastuu.
Utopioita on nyt pää täynnä.

18.1.13

Perjantain pukineet



































En yleisesti pidä muotiblogeista, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, enkä varsinkaan siitä, että samat ketjupuodeista ostetut vaatteet esitelään sataan kertaan eri sivustoilla.

Arvostan kuitenkin paljon arjen kaunistamista, sitä, että vaatteisiin kiinnitetään huomiota, ja sitä, miten ihmiset inspiroivat toisiaan jakamalla ideoitaan vaikkapa juurikin blogeissa.

Siksi marssin takapihalle ja otin ensimmäiset perjantain vaatteet -kuvat.

Miksi?

Koska halusin blogiin jotain uutta.
Koska omakuvat kiinnostavat pitkästä aikaa.
Koska minua uteluttaa se, mitä muut pukevat päällensä.

Aion perjantaisin kuvata sitä, mitä tapahtuu.

En aio luetella, mistä mikäkin vaate on, miten paljon hoikempi muka pitäisi olla, enkä sitä, mikä vaateostos on kevättä ajatellen jo scrapbookissani.

Te kaikki, olkaa mukana!

Oli kyseessä sitten joka kuun viimeinen päivä, maanantainen oloasu, lauantain kemmakkamekkokuva tai sitten ihan vaan tällainen "perjantaini vaattein" -otos.

Tänään menen kauppaan ostamaan ainekset lasagneen ja tiramisuun. Ei hassummin!

Hyvää viikonloppua!

17.1.13

Vuosi 2012, nämä jäi näyttämättä




















Tammikuu: Parhaat ystävät Barcelonan kukkuloilla. Syötiin churroja ja naurettiin ihan vietävästi.
Helmikuu: Matkasin kuukauden. Milanosta ostimme naamarit, joita käytettiinkin kiitettävän ahkerasti.
Maaliskuu: Nantesin kevät, ihana kevät. Niin lämmintä, että pääsi rannalle. Kaikki ne iltapäivät yliopiston nurmikolla.
Huhtikuu: Amsterdamin leirintäalue, alituinen kylmyys, pitkä matka kaupunkiin, kaikilla liian vähän rahaa. Tulipahan käytyä.
Toukokuu: Resiinalla Skånessa. Haavekuva Suomeen palaamisesta alituisesti mielessä.
Kesäkuu: Suomenlinna, villapaidat ja Tuikkis.
Heinäkuu: Asuntoni Lahdessa, jatkuva sisätilahelle. Muistan sen, miten hiki valuu selkää pitkin parvekkeellakin (asunnon kaikki ikkunat olivat etelään, ja suuria).
Elokuu: Retkellä Jäämerelle yövyttiin järven rannalla Ruotsin lapissa ja pelättiin öisiä sieppaajia.
Syyskyy: Oulun kaatopaikka. Käsittämätön paikka!
Lokakuu: Kuvasin stand up -klubeja, useampiakin. Ystävät nauroivat etupenkissä ja minulla oli liian kiire.
Marraskuu: pikkujouluja, pikkujouluja, muita juhlia, pikkujouluja...
Joulukuu: Paras naparetkiseurue! Hiljainen Hailuoto ja kaipaava olo.


Vuosi kuvina, vuosi reissussa.





15.1.13

Suomenlinna








Vein vierailevat ystävät lautalla saareen. 
Enpä olekaan koskaan nähnyt paikkaa talvella! 
Tammikuun teräksinen valo ja kaikki saumat löytävä viima.
Huikean kaunista, talojen ruutuikkunat kaiken pimeyden keskellä. 
Kustaansalmen lähellä kävellessään saattoi kuvitella olevansa arktinen retkeilijä ja karussa kaikkea, 
meren helmoissa.

14.1.13

Helsinki







Tammikuun viikonloppu pääkaupungissa. 
Ulkomaalaisen silmin kaikki onkin yhtäkkiä erilaista.

3.1.13

Uutta vuotta,





teille kaikille!

En lupaa mitään, mutta toivon paljon. 
Sannakin sanoi, että niin pitää tehdä. 
Ja taisi vielä olla joku toinenkin.

Minulle vuodenvaihde on ollut harvinaisen tyyni. 
Ystäviä kävi, sellaisia joiden seurassa sielu lepää. Ja sitten taas töitä. Ja vähän liian vähän unta. 
Asuinystävät rakentavat terassin reunaan lumesta muuria aina suojasään sattuessa. 

Odotan, koulun alkua, palkkapäivää, viikonlopun pikkumatkaa ja jälleennäkemistä. 
Paljon paljon haaveilua, asioista, paikoista, siitä millainen voisi olla. 
Täytyy yrittää muistaa pysyä kohtuudessa toteuttamisaikeiden suhteen. 
Vaikka ei kai kohtuus aina hyvästä ole.
Vähän tällaista elämä nyt, sellaista että unohdan puhelimen pukukaappiin ja huomaan vasta monen tunnin päästä, ei ole tarvetta olla tavoitettavissa. 
Lähetän lahjoja myöhässä ja syön taateleita.
Joululomapakolainen.