8.4.14

Postikortteja Etelä-Amerikasta V





































Jos Valparaiso olisi sana, se olisi yllätys.

Kulman takana saattaa olla violetti huvila tai kodittoman patjoista kyhäämä maja.
Nousemme kukkuloille, laskeudumme niiltä. Jalat tottuvat parissa päivässä.

Bussit kuin pienet koppakuoriaiset kapuavat mäkiä ylös.
Päivisin on kuumaa kiviseinien välissä.
Öisin metroaseman läheltä saa parhaita completoja ja churrascoja, Chilen vastineita hampurilaiselle ja hodarille. Niissä on avokadoa ja majoneesia enemmän kuin laki sallii.
Kokista juodaan pienistä lasipulloista.

Uudenvuoden aattona menemme torille.
Kissat natustavat persiljanippuja, kapeiden puulaatikoiden ja perkuujätteiden reunustamien käytävien yli heitellään perunoita.
Ostan espanjaksi mansikoita, kaksi kiloa, ja päärynöitä, kymmenen kappaletta.
Ajattelen, että torielämä on ihan oma lajinsa, tulla aamuneljältä paikalle, jossa isoisä on jo pitänyt liikettä, laittaa vihannekset esille, pinota tomaatit ja latoa yrtit.
Huudella viereisiin koppeihin huomenet, joku tulee myymään pikakahvia, ostaa sitä ja syödä kadun vastakkaisella reunalla paistettuja medialuna-pasteijoita.
Iltapäivästä pakata loput asiat kuorma-autoon, jonottaa ulos kaupungista ja ajaa yössä kotiin.

8 kommenttia:

  1. Nyt vasta mielenkiintoista oli, tihrustin tarkkaan läpi jokaisen kuvan. Toka kuva suosikkini, siinä on niin paljon ja silti sopivan vähän kuvauksellisessa mielessä. Täynnä elämää ja aurinkoa nämä. Valparaiso vaikuttaa ihanalta, muistan niin todenneeni jo Kirjailijattaren kuvista. Ja minusta on hassua, että Kyllikki Villa siellä käydessään ei antanut kuulua mitään näistä näkymistä, puuskutti vaan ja hermoili...aivan kuin tälläiset maisemat olisivat olleet hänelle itsestään selvyys, ehkä niin olikin...

    VastaaPoista
  2. Valparaiso oli ihana. En kyllä nyt ollenkaan ymmärrä Kyllikkiä, miksei pitänyt kaupungista. Minä pidin, kovasti. Yksi hienoimmista, missä olen käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllikki Villa Valparaisosta piti! Sinne juuri halusi ja taisi jonkun aikaa siellä ollakin, jopa viikkoja. Mutta minä vaan sen kuvailun perään; lukijalle ei yhtään välittynyt millaisessa paikassa hän oli! Että näin värikkäässä ja moninaisessa. Mutta sehän olikin hänen omaa päiväkirjaansa, itselleen kirjoitettua...

      Poista
    2. Lisään vielä selvyyden vuoksi, että minähän nautin hänen päiväkirjoistaan kovin.

      Poista
    3. Aa, minä käsitin että Kyllikki Villa on Valparaisossa vain puhissut menemään paikallisesta menosta, en ole noita kirjoja lukenut, vaikka kovasti kiinnostaisi. Alkoi ihan naurattaa mielikuva puhisevasta Kyllikistä kipuamassa noille kukkuloille :) mutta hyvä kuulla että hänkin noista paikoista nautti!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Se on joku kissajuttu, tuntuu että kaikki nuo viiksiolennot siitä pitävät. Ainakin kummikissani Vyyhti.

      Poista
  4. Kyllä me melkein törmättiin. Me olimme Valparaisossa juuri ennen uutta vuotta, aattona lähdimme pohjoiseen. Hassua ja haikeaa katsoa näitä niin tuttuja maisemia, muistan ihan varmuudella jotkut noista taloista. Ja nyt olen murheellisena seurannut uutisista, kun niin moni talo paloi poroksi siellä.

    VastaaPoista