11.3.14

Postikortteja Etelä-Amerikasta I
















Lähetin matkalta 34 postikorttia. En muista, mitä niihin kirjoitin.
Luultavasti kerroin, miltä aurinko tuntuu iholla, miltä kiireettömyys tuntuu ohimoilla ja miltä avokadot maistuvat.

Tässä ensimmäinen korttini teille.

Puconin ja Villarican kaupunkeja yhdistää tulivuori ja järvi. Aamuisin kahvilat ovat kiinni, paitsi yksi, josta saa saksalaista pensasmustikkapiirasta. Alueella oli aikanaan paljon saksalaisia kolonialisteja, sillä espanjalaiset eivät kestäneet koleita ja venyviä talvia. Nyt on kuitenin pisamakeli, hartioidenpolttokeli ja riippumattokeli. Hostellissa leijailee puupölyä remontin jäjiltä. Sveitsiläinen luokanopettaja kertoo, miten laski vuoristojokea alas märkäpuvussa ja hostellin työntekijän ystävät lapsineen grillaavat takapihalla. Pienet tytöt kantelevat koiranpentua ympäri kuistia ja me juomme pahaa viiniä (täältä saa Gato Negroa) metallituoleilla, kunnes on liian pimeää.

Talot ovat puisia ja vesi niin häkellyttävän kirkasta. Syön joka päivä yhden jäätelön, se sulaa ja tippuu mekolle. Istun lounaskahvilassa paperipöytäliinaisen kattauksen kanssa, pöytään kannetaan turskaa, jonka nikamat narskuvat hampaissa. Sitten on porkkanaraastetta, punakaalia ja perunamuusia. Ihmisiä harvakseltaan missään, täällä asuu reppumatkailijoita ja kiipeilijöitä, patikoijia ja valokuvaajia.

Päivät ovat hitaita ja minulla on vietävän kipeä kurkku ja märkivä silmä. Öisin yskin ja päivisin niistän. Silti olen niin tyytyväinen.


10 kommenttia:

  1. Ihana kortti, kiitos.

    Pääsin hetkeksi matkalle minäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, se oli tarkoitus. Ainakin minusta on siksi niin mukava lukea muiden reissutarinoita.

      Poista
  2. No niin, vihdoin päästään lukemaan matkatarinoita! (narskuva turska, hihii!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Pienien teknisten ja aikataulullisten vaikeuksien jälkeen voittoon!

      Poista
  3. Minä olen niin odottanut näitä postikortteja!! Ja tunnistin Puconin ja Villarican heti. Ihan hassua, että olemme kiertäneet samoilla seuduilla peräkanaa. Ja avokadot...niitä minun on ikävä. Saahan niitä täältäkin, mutta ovat turkasen paljon kalliimpia. Kuinka kauan sinä muuten olit reissussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, katselinkin blogisi matkatarinoita ja huomasin, että ihan ollaan menty ristiin. Pienenpieni maailma. Täälläkin toki avokadoja on, mutta eivät ne maistu samalta. Tomaattejakin kaipaan, ja limsaa lasipulloissa.

      Olin viisi viikkoa matkoilla, mutta nyt vasta pääsin kunnolla katselemaan kuvat läpi.

      Poista
    2. Aaa, no mekin olimme melkein viisi viikkoa. Voi että, toivottavasti pääsen tuonne joskus takaisin.

      Poista
    3. Niinpä, se oli ihanaa aikaa.

      Poista
  4. löysin juuri ihanan blogisi ja heitin sua omassani haasteella :) http://nellikochanie.blogspot.fi/2014/03/liikaa-minusta-eli-yksitoista-faktaa-ja.html

    VastaaPoista