Matka ei taittunut Kiirunaan asti, vaan jäätiin Gällivaren järven äärelle.
Ilta oli hämyinen ja satoi kun pystytettiin telttaa.
Valkovenäläinen kaivostyöläinen oli yrittänyt lämmittää piskuista puusaunaa onnistumatta.
Viimeistelimme työn, yksi jopa saunoi.
Kun tuli pilkkopimeää, otsalampun valokaan ei riittänyt karkottamaan kaikkia sadeyön pelkoja. Kerrottiin kauhutarinoita ja istuttiin lannistuneen nuotion äärellä mielet täristen.
Sopiva leirijännitys, mainio alku taipaleelle.
Onneksi meitä oli viisi, ja makuupussit tarpeeksi lämpimiä.
Mietin, miten ennen on Suomessakin pärjätty talvella, ilman sähkövaloa, yhden kynttilän voimin.
Ei ihme että kansa on ollut eristäytynyttä ja kesää on juhlittu.
Kahta ekaa kuvaa katselin pitkään, luin tekstin välillä, palasin vielä kuviin. Huikea tunnelma!
VastaaPoistaKiitos Ilona. Tunnelma oli tosiaan, no huikeakin, mutta aika maaginen ja jännittävä.
VastaaPoista