On hiljainen tammikuu, ja samalla silti niin täysi.
Palasin eilen mökiltä, lauloin konsertissa ja nukuin 13 tuntia.
Mökillä oli tykkypuita, paljon seuraa, paljon leikkiä ja pitkiä aamuja.
Tämä kaupunki on pysähtynyt.
Lunta vihmoo taivaalta tasaista tahtia, sitä työnnetään meillä jo tien toiselle puolelle pieneen metsään.
Kotona on hyvä olla, unohdutaan juttelemaan keittiöön ja olohuoneeseen.
Viikot kuluvat järjestellessä asioita, tekemisen sijaan kiirehtiessä ja aikoessa.
Ensi viikonloppuna tanssitaan ystävän häitä, sen jälkeen juhlitaan valmistuneita.
Kohta kaikki tapahtuu, asiat selkenevät ja tahti hidastuu.
Utopioita on nyt pää täynnä.
Mullakin on päässä utopia, joka ei ehkä tapahdu. Tekee vähän kipeää. Selvinnen kuitenkin.
VastaaPoistaToivottavasti selkenevää luvassa täälläkin.
Sellaisiakin utopioita ehkä tarvitaan.
PoistaToivotaan selkenevää!
Täälläkin vihmoo taas lunta, ei haittaa kun onhan maailma sitten taas tosi kaunis.
VastaaPoistaMiten tammikuu voi olla vieläkin? Ja vielä huomennakin se on? En käsitä. Toisaalta sitten käy niin, että helmikuu on hupsista vaan ohi ja sitten on kevät ja sydän pakahtuu taas...
Ja nythän se kevät on jo tulossa! :) Lumentulo ei haittaa muakaan niin kauan kuin lumityöt pystyy tekemään.
PoistaIhanan väriset kuvat, niin syvää sinistä. Täällä sataa vettä! Aika epäreilua. Eilen, kun kävelin tanssitunnille ja sieltä kotiin, kastelin itseni ihan läpimäräksi. Sukista olisi voinut vääntää vettä.
VastaaPoistaBlogissani on muuten sinulle tunnustua, mutta ei ole mitään paineita jatkaa tuota ketjua :)
Kiitos! Vai että vettä - en muista, milloin täällä olisi satanut. Kesällä sitten varmaan senkin edestä :)
PoistaKiitos tunnustuksesta! Olen otettu!