Lähemmäs parituhatta kilometriä on haaste yllättävillekin lihasryhmille.
Onneksi oli taukoja.
Pysähdyttiin ihailemaan autioita, vakavia teräsmalmiasemia, syömään hirvikäristystä,
uimaan vuoristovirrassa ja ihan vaan siksi, että pystyi, sanaa kiire ei tunnettu.
Joskus oli pakko stopata.
Syy numero yksi: porot, joista ei yhtään asiallista kuvaa koko matkalta.
Mullekin on aina käynyt samoin porojen kanssa, niitä on teiden varsilla siellä täällä ja luulisi, että saisi kuvia.
VastaaPoistaKauhea hinku päästä vielä syksyllä noihin maisemiin. Laittaa paljon päälle ja ihastella luontoa.
Teillä on ollut upea matka. Tromssan talokuviakin oli niin kiva katsella, yrittää muistaa, olenko nähnyt, se on hieno paikka. Luulen, että Tromssaan täytyy vaan aina mennä uudestaan ja uudestaan. Sille ei riitä yksi kerta.
Nopeat porot! Ensin ne maleksivat tiellä, mutta sitten eivät suostu malleiksi.
VastaaPoistaMulla on taas hinku pohjoiseen!
Tromssalle ei tosiaan liity yksi kerta, ei vaan riitä!