17.8.12

Kruununhaka


Viimeiset kuvat Helsingistä. 
Hyvä, kepeä päivä.

Vähän tästä eteenpäin heiluin muun ihmismassan mukana, oli afrikkalaisia rumpuja, niiden vimmaista rytmiikkaa, ja sitten eteerisiä kyynelkappaleita.

Ja sitten istuinkin jo aamujunan ravintolavaunussa.
Lautasella oli croissant ja mukissa teetä, tuijotin laakeammaksi muuttuvaa maisemaa ja nyrhin palasia voisarvesta miettien paluuta. 

Takaisin vuodentakaiseen minään on aika hurja ajatus ja kuitenkin samaan aikaan kiehtova.
Kai olen muuttunut. 
Olenko? 
Mitäs, jos...? 
Paljon mietintää.

Joinain päivinä tuntuu että tiedän paremmin, millaisia teitä haluan kulkea, toisinaan kaikki polut ovat solmussa.

Nyt on kuitenkin lähinnä ihanaa, arkista ja ihanaa.


//

These photos were taken in Kruununhaka, a district I really liked in Helsinki. We made a little excursion there during the last days. After that there was so many thought running through my mind on music festivals and onthe way back. Sitting in the restaurant car, sipping tea and feeling like there was just cotton in my head.

Feeling a bit moody and blue, and still bursting with happiness about being back in my home town.

4 kommenttia:

  1. Voi että, mulle tulee aina niin hyvä olo, kun vierailen täällä. Tämä blogi-Anniina on ihana, aidon oloinen.

    Minulla on viime aikoina minuus ollut jälleen hieman hukassa. Nyt kyllä taas sain hiukan kiinni itsestäni, siitä mitä olen ja mitä haluaisin olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Ilona. Samaa voisin sanoa blogi-Ilonasta, ja lisäisin siihen vielä sinulle perään että rohkea :)

      Itsestään otteen saaminen on ehkä hankalinta elämässä. Paitsi sitten kun on hyvä päivä.

      Poista
  2. Nuorempana sitä aina "tiesi" mihin on menossa, mitä tahtoo ja mitä kannattaa tavoitella. Nyt kun keski-ikä alkaa melkein jo lähestyä, tietää ettei tiennytkään. Ja nyt tietää vielä vähemmän mikä on se oikea polku, mutta nyt se epätietoisuus ei ahdistakaan.

    Hassua, mutta tykkään tuosta ensimmäisestä kuvasta eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pyrin juuri tuohon epätietoisuuden ahdstamattomuuteen :) Olen huomannut että asioista on vaikeaa olla selvillä, niin kai sitten on pyrittävä johonkin zen-tilaan :)
      Kiitos sanoistasi!

      Poista