Kahdeskymmenesneljäs: Iloista joulua!

Suolainen Israelin meri kellutti rakkaita vanhempiani vuonna 2011.
Nyt kellun muissa merissä vielä muutaman viikon. Viettäkää rauhallista juhlaa ja lomaa.

Tavataan tammikuussa!

Kahdeskymmeneskolmas: Pyhä, 2013

Vaellus, jolle oli päästävä sisätyökesän jälkeen.
En koskaan ajatellut olevani ulkoilmaihminen.
Kasvoin pelkäämään hämähäkkejä, hiekan joutumista eväisiin,
olemaan sietämättä lievää epämukavuutta.

Viime vuosina olen huomannut, että kaipaan u l o s.
Metsään.
Yksinkertaiseen kuljeskeluun, taukokahvihetkiin, selviytymisen tunteeseen.
Siihen, että muuallakin kuin tiellä voi kulkea.

On aatonaatto, ja tämän kuvan vihreys tuntuu vieraalta täällä kaukana.
Huomenna juhlitaan kevyissä helmoissa ja kuu on kierossa. Ei tunnu joululta, mutta se ei haittaa.

Kahdeskymmenestoinen: laiskana Berliinissä

Matkustin junalla kotiin Ranskan-vuoden jälkeen mukanani niin paljon tavaraa,
etten jaksanut kaivaa kameraa rinkan pohjalta.
Ratkaisu: ostin edullisen kertakäyttökameran, kuvasin sillä Saksan ja Tanskaakin.

Berliinistä pidin, ja mielessäni olen suunnitellut jo monta paluuta:
gallerioihin, kahviloihin ja pitkille suorille kaduille.
Loputtomille aamiaisille ja toreille,
joiden menneestä todellisuudesta en voi koskaan kuulla kuin muilta.

(kellossa näkyy sattumalta myös monta muuta paikkaa, joihin matkustaisin mielelläni)

Kahdeskymmenesensimmäinen: La Rochelle, 2011

Valkoinen kaupunki sinä viikonloppuna, kun täytin vuosia.
Linnantorneissa kuului italiaa, saksaa, ranskaa, kaikki iloisesti sekaisin. Lokakuu oli lempeä.

Kahdeskymmenes päivä: Puulan jäällä, 2013

Naparetkeilijän elkeet.
Hiippailtiin kahvitermoksen ja naskalien kanssa talvisin avoimeen saareen.

Yhdeksästoista päivä: Mumbai, 2010

Vuoden vaihduttua oltiin Intian-matkalla ehditty jo etelämmäs.
Näissä Mumbain-kuvissa näytämme kaikki näivettyneiltä pienien ja isojen mahakatastrofien jäljiltä.
Muutaman päivän päästä olinkin jo tipassa katsomassa televisiosta piirrettyjä.
Yksi meistä piti sillä aikaa hostellihuoneessa lemmikkietanaa ja oksensi. Kaikenlaista.

Ilma oli autoista ja ihmisistä niin sakeaa, että keuhkoihin sattui.
Käytiin elokuvissa ja laulettiin siellä kansallislaulua syntikan säestyksellä muiden mukana.

Kahdeksastoista päivä: Vuorikadun katolla, 2011

Suttuinen mutta tärkeä kuva. Vähän niin kuin tuo kesäkin.
Olin ulkona enemmän kuin koskaan. Paljon salapaikkoja, yöuintia, pyörävaelluksia, puistopäiväunia. Mustelmia tuli jalkoihin ja mieleen. Sitähän se on välillä.

Seitsemästoista päivä: Tähyilemässä huippua, Interlaken, 2012

Sveitsiin muuttaneen ystävän kanssa noustiin funikulaarilla korkealle niin,
että pelkäsin horisontin kallistuvan ja koko pienen kehoriepuni keikahtavan laidan yli.

Oli aurinkoa ja pilviä vuorotellen.
Oli eväskalja, turistien vakoilu ja hotellille unohtuneita matkatavaroita.
Oli hurjan hieno paikka, jos vaan koskaan voitte, menkää!

Kuudestoista päivä: Rypsipellossa Skånessa, 2012

Skåne on ihana! Rypsinkeltainen on ihana! Vai onko se rapsia... ihan sama! Ihanaa!

Ihanaa maanantaita!

Viidestoista päivä: Père-Lachaise, Pariisi, 2011

Matkalla kotiin joulun luo poikkesimme saksalaisten ystävien kanssa pienellä Pariisin-lomalla. Nantesista pääsee sinne kahdessa tunnissa,
ja vuoden aikana Eiffel-kaupunkikin alkoi tuntua jo vähän omalta.

Tuolla hautausmaalla en ole käynyt kuin kerran, mutta voisin mennä toistekin. Valoisaan aikaan, sillä olen säikky ja mieli alkaa kehitellä omiaan aivan liian pian hämärän tullessa.

Neljästoista päivä: Kokkola, 2010

Jäiden melkein lähdettyä pujoteltiin meren äärelle.
Se oli ihana päivä.

Kolmastoista päivä: Epäonnen Taj Mahal, Agra, 2009

Tässä lempi-Intian-kuvassani armaat ystäväni esittelevät ihmeellistä palatsia, joka lymyää usvan takana.

Tämän takia herättiin ennen sian pieremää,
jonotettiin monta tuntia ja jouduttiin luopumaan kaikista eväistä
(edes purukumia ei saa viedä lähelle Taj Mahalia)

Mutta ei meitä harmittanut (enää myöhemmin), ja monet kerrat on naurettu tätäkin aamunkoitteen tragediaa.

Kahdestoista päivä: Turkki, 2005

Teini-iän huippuvuosina luokaretkellä Turkissa.
Silloin mikään ei olisi voinut olla niin pitkästyttävää kuin r a u n i o t,
mutta nyt kun selvittelin, missä mahdollisesti tuolloin kävimme retkellä,
todennäköisimmäksi kohteeksi nettiä selaillessa tuli Efesos.

Efesos!

Ja muistan vain ison laiskan koppakuoriaisen.

Yhdestoista päivä: Innsbruck

En matkajärjestelyiltäni ehtinyt laatia normaalia joulukalenteria,
mutta tässä lähtölaskenta vuodenvaihteeseen:
matkoja kauas ja lähelle, havujen, hiekan, asfalttin ja aaltojen äärelle.

Tänään alkaa viiden viikon seikkailu Chilessä ja Argentiinassa.
Onni on vapaus kadota hetkeksi ja palata sitten kotiin.

Kunhan asetun taas Ouluun, arvon kaikkien johonkin näistä merkinnöistä kommentin jättäneiden kesken matkatuliaisen!

Rauhaisaa loppuvuotta, olkaa oikein hyvin.

Tuulen ja pakkasen jäljet

Vaimea järvi ja jäiset puut.
Joskus tuulen voi nähdä.

Hyviä viikonloppuja

Ensin etelän-lomalla Tuikkiksen ja N:n passattavana ja kissojen ihmeteltävänä.
Yleensä kesällä nähtynä kaupunki olikin hiljainen,
kietoutui täkkinä ympärille rauhoittamaan hektistä mieltä. Kiitos vielä.

Ja sitten tämä, kun musiikkiystävä saapuu pitkästä aikaa.
Olohuoneesta raivataan pöydät valssin ja jenkan tieltä ja sana-arvuutellaan myöhälle yöhön.
Annetaan syntymäpäivälahjoja puoli vuotta myöhässä eikä se haittaa.
Vietetään aikaista joulua, kellutaan ajattomuudessa.